 |
|
|
|
V i r o n l u o n t o:
On Viro köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet...
|
Suomessa on metallien kaivaminen kallioiden syvyyksistä merkittävä teollisuudenala. Myös Viron kallioperässä voi olla samoja mineraaleja, mutta se kallioperä on sedimenttikerrosten alla.
| Nämä kotilot eivät joutuneet saven alle eivätkä muuttuneet fosforiitiksi, vaan jäivät fossiileiksi, muistomerkeiksi n. 500 miljoonan vuoden takaa. |
| Esku, maailman suurin hullujussi kaivoi palavaa kiveä itä- Viron kaivoksissa. Sen kauhaan mahtuu kuorma- auto ja sisätiloissa voisi pelata koripalloa. Esku oli sosialistisen työn sankari. |
|
|
|
 uomessahan on peruskallio näkyvissä melkein joka puolella maata. Tallinnan kohdalla peruskallio on 200 metrin syvyydessä ja eteläVirossa sen päällä on sedimenttikiviä jopa kaksi kilometriä. Kaivostoiminnasta ei tulisi kovinkaan kannattavaa mennessä niihin syvyyksiin.
Kaivostoimintaa Virossa kuitenkin on ja se kohdistuu juuri niihin aineksiin, jotka ovat noin 600 miljoonaa vuotta sitten alkaneet kerrostua peruskallion päälle. Tärkein niistä on palava kivi eli kukersiitti. Sen englanninkielinen nimi oil shale eli öljyliuske kertoo hyvin, mistä on kysymys.
Palavaa kiveä 5 miljardia tonnia
Kansantarina kertoo, että aikoinaan Itä- Virumaan metsämiehet yllättyivät, kun nuotio jatkoi palamistaan, vaikka puut olivat loppuneet. Maaperä siis paloi. Tarina on mahdollinen, sillä paikoin palavan kiven kerros ulottuu maan pinnalle. Kerroksen paksuus vaihtelee 5- 150 metrin välillä, mutta se on laaja. Kerrostuman pituus itä- länsisuunnassa on 200 km ja pohjois- eteläsuunnassa 30 km. Suurin osa siitä on Viron itäisimmässä maakunnassa Itä- Virumaalla, mutta se jatkuu myös Venäjän puolelle, jossa sitä myös kaivetaan.
Palavan kiven kaivaminen Virossa alkoi 1918 ja aluksi sitä kaivettiin öljyn tislaamiseksi. Palavasta kivestä valmistetaan jonkin verran öljyä vieläkin, mutta ylivoimaisesti tärkein merkitys on sen polttamisella Narvan suurissa lämpövoimalaitoksissa. Palavalla kivellä tuotetaan suurin osa Viron sähköenergiasta. Palava kivi on melkoinen ympäristön saastuttaja, mutta kun vallitsevat tuulet ovat lounaanpuoleisia ovat kärsijöitä Suomi ja Venäjä.
Palavan kiven varat on Virossa arvioitu 5 miljardiksi tonniksi. Koko sen käyttämisajalla vuodesta 1918 on kiveä kulunut 1,6 miljardia tonnia.
Virossaon myöstoinenpalavankiven laji diktyoneema, joka on radioaktiivista. Neuvostoaikana vuosina 1946- 52 valmisti Sillamäen salainen sotatehdas siitä polttoainesauvoja ydinvoimaloihin, kunnes siirryttiinrikkaampaanuraanimalmiin.
Itä- Virumaalla palava kivi on aiheuttanut kaikenlaista riesaa, mutta kansa ei ole valittanut, sillä kaivokset ja voimalat ovat olleetsuurimpiatyöllistäjiä.Kaivosten lähistöllä kuivuvat kaivot, kun pohjavesi valuukaivokseen, jostasepumpataanpois. Hylätyt kaivokset myös romahtelevat ja syntyy kraattereita. Ensimmäinen romahdus tapahtui 1964 ja sen jälkeen niitä on ollut n. 40. Hylätyistä avolouhoksista on puolestaan tullut tekojärviä.
Kalkkikivi ja dolomiitti
Kalkkiveä on Virossa lähes kaikkialla. Se on syntynyt 600- 400 miljoonaa vuotta sitten meressä kihisseestä elämästä, joka kerrostui kuoltuaan meren pohjalle. Dolomiitti on kalkkiven jalompi versio, joka on tiivistynyt maakerrosten paineessa.
Viron tärkeimmät dolomiittiesiintymät ovat Saarenmaalla, jossa niitä hyödyntää Viron vanhin kivialan yritys Saare Dolomiit.
Saarenmaan dolomiittia on käytetty 1700- luvulta alkaen. Alkuaan se oli käytössä rakennuskivenä, josta ladottiin kirkkojen ja linnoitusten muureja, koska se oli kestävämpää ja kovempaa kuin hauras kalkkikivi.
Sitten alettiin ajatella, että dolomiitti on turhanarvokastamuuriaineeksi.Siitä alettiin tehdä hautakiviä, takkoja, por tinpylväitä ja taide- esineitä. Dolomiittia käytetään tosin seiniin vieläkin, muttei kivinä vaan hiottuina laattoina.
1958 perustettu SaareDolomiit antaa tänään töitä 31 henkilölle ja sen liikevaihto viime vuonna oli 2,5 miljoonaa markkaa. Saarenmaalla ja Haapsalun kantissa on myös pienyrittäjiä, jotka sorvaavat dolomiitista kauniita esineitä, tuhkakuppeja, kynttilänjalkoja, vaaseja.
Kalkkikivilouhimoita on Virossa paljon. Kalkkikiveä ei enää käytetä rakennuskivenä niin paljon kuin ennen - koko Tallinnan vanha kaupunkihan on rakennettu Lasnamäenkalkkikivestä.Sitäjalostetaan julkisivuprofiileiksi,lattialaatoiksi jne.Siitä tehdäänmyössepeliätietyömaille - valitettavasti.Kalkkikivisepelionpaljon pehmeämpää kuin Suomessa käytettävä graniittimurska. MonetVirontietalkavat aaltoilla kohta asvaltoinnin jälkeen, kun sepeli alla antaa periksi ja murenee.
Fosforiitti
Fosforiitti, jota voi käyttää esimerkiksi fosforilannoitteiden tuottamiseen, syntyi muinaiseen merenrantaan huuhtoutuneista pieneliöistä. Kun kuolleille eliöille tuli tarpeeksi nopeasti päälle savikerros se tappoi happea tarvitsevat bakteerit, jotka olisivat mädättäneet eliöt. Jäljelle jäivät happea tarvitsemat tomat bakteerit, joiden työn tuloksena eliöt muuttuivatkin fosforiitiksi. Pohjois- Virossa on laajoja fosforiittiesiintymiä. Hieman toistakymmentä vuotta sitten Neuvostoliitto olisi halunnut ryhtyä niitä varoja hyödyntämään. Virolaiset nousivat takajaloilleen, sillä uudet kaivokset olisivat merkinneet kymmeniätuhansia lisävenäläisiä rakennusja kaivostöihin.
Neuvostoliiton sortuessa sortuivat kaivoshaaveetkin, mutta fosforiitti on yhä olemassa. Ehkäpä sitä jonakin päivänä hyödynnetään.
Turvetta, hiekkaa, mutaa
Virossa on paljon soita ja turvetta riittää. Turvetta jyrsitään kaikkiaan 40 turvesuolla. Vähän hajonnut turve käytetään kasvuturpeeksi, täysin hajonnut jälleen polttoturpeeksi. Turvebrikettejä ostetaan jopa yksityistalouksiin, sillä niiden polttaminen tulee halvemmaksi kuin esimerkiksi polttopuiden käyttäminen.
Kun Suomessa taistellaan hyvistä sorakuopista ei Virossa ole siihen suurtakaan tarvetta, sillä soraa ja hiekkaa rakentamisen tarpeisiin on paljon.
Viron kallishintaisin maavara lienee kuitenkin Haapsalun ja Pärnun merenlahtien pohjasta nostettava muta. Kun palavan kiven tonnihinta on n.50mk, niin mudasta saa saman verran muutamasta kilosta. Sitä tosin vasta sitten, kun se on sivelty suomalaisen kylpylävieraan nahkaan.
[Teksti: Georgi Ovrag]
[Kuvat: Jaak Kadarik ja Mediafoto]
|
|
